perjantai 17. marraskuuta 2017

Kirjavinkki: Lumoava Kreikka


Kirjan nimi: Lumoava Kreikka
Kirjailija: Toivo Rapeli
Kustantaja: Arvi A. Karisto Oyn kirjapaino
Julkaisuvuosi: 1984, Hämeenlinna

Tunnetun maailmanmatkaajan 16. matkakirja.

Kahden viikon mittainen matka. Ateena, Akropolis, Delfoi, Meteora - matkaaja Toivo Rapeli kuvin, sanoin ja silmin Kreikan nykypäivää ja menneisyyttä.

Yksittäisillä sanoilla kuvaten:
  • Upea
  • Historiallinen
  • Erinlainen
  • Uskonnollinen
  • Matkailu
Vaikka kirjan julkistamisesta onkin reippaasti yli 30 vuotta, niin todella mielenkiinnolla tuli luettua. Itse kun en ole vielä kertaakaan Kreikassa käynyt, niin mielellään lukikin matkailijan omia kokemuksia ja näkemyksiä maasta.

Kirjassa kerrotaan hyvin myös ortodoksisesta kirkosta, unohtamatta evankelisluterilaista kirkkoa omalla tavalla. Historiaakin on samalla. Silti kirja tuntuu kaikesta huolimatta paljonkin hengelliseltä, kun uskonto on todella vahvasti teksteissä mukana.

Todella erinlainen matkakirja, mihin on tottunut nykypäivänä. Antaa sen ajan kuvauksen matkailusta.

Kaikesta huolimatta kirja oli miellyttävä lukukokemus.

sunnuntai 12. marraskuuta 2017

Läheisen ihmisen itsemurha vaikuttaa valtavasti meihin omaisiin.!

Itsemurha tuntuu musta edelleen jollain lailla olevan tabu, josta ei oikein haluta puhua julkisesti. Ja jos en nyt ihan väärin muista, niin vuosittain noin 1000 ihmistä tekee itsemurhan Suomessa.


Itse olen nyt tosiaan kaksi läheistä ihmistä menettänyt itsemurhan takia, ja surusta ei koskaan selviä täysin. Suru on vain muuttanut muotoaan ajan kanssa.

Omalta osaltani haluankin kertoa, että miten läheisen ihmisen itsemurha on vaikuttanut itseeni, ja miten olen asian kanssa jaksanut. Joten harvakseltaan asiasta tulen kirjoittamaankin.

Itse olen nyt kahdessakin eri postauksessa pintapuolisesti käsitellyt läheisen itsemurhaa.
Itse kerron ihan vain omasta kokemuksesta, miten olen asian kokenut. Sillä jokaisen suru on omanlainen, ja yhtä oikeaa tapaa surra ei ole. Jokainen suru on omanlainen, kokijansa näköinen. Siksi surijan surua ei pidä missään tilanteessa vähätellä.

Kaikkein parhaiten surun ymmärtää toinen saman kokenut ihminen.

sunnuntai 5. marraskuuta 2017

Aika jättänyt taakseen.!

Vuosien varrella on yksittäisi kuvia tullut otettua autioituneista taloista. Puhelin kuva löytöjä. Tosin yhden talon kohdalla en ole täysin varma, että onko asuttu vaiko ei.


Tässä talossa on aikanaan ollut ruokakauppa. Niin kauan kuin muistan, on aina ollut tyhjillään. Ja tiekin kulkee ihan nurkalta.


Päällisin puolin on kyllä todella hyvä kuntoinen, ja kerran olen tainnut auton nähdä pihalla mutta ihan varma en ole.

Jos joskus saisi mahdollisuuden pelastaa autioituvan talon liki mistä päin Suomea tahansa, niin mielelläni tarttuisin haasteeseen.

Autiotuvat ja -paikat vetävät puoleensa kuin magneetti. Vaikka välillä kuvien osalta mennään vuosia taakse päin, ja sitten on näitä joista kuvat on otettu liki vastikään. Mutta ei anneta sen häiritä, vaan nautitaan kuvien tuomasta fiiliksestä ym. Monesti kun sanotaan, että kuva(t) kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.

tiistai 31. lokakuuta 2017

Kirjavinkki: Kävelydieetti


Kirjan nimi: Kävelydieetti
Kirjoittaja: Les Snowdon ja Maggie Humphreys
Suomentaja: Johanna Heikkilä
Kustantaja: Tammi
Julkaisuvuosi: Alkuteos 1991, Suomeksi 1994

Kävely dieetti sopii kaikenikäsille ja -kuntoisille.

Yksittäisillä sanoilla kuvaten:
  • Kuntoilu
  • Ruokareseptejä
  • Venyttely
Kirja todella vahvistaa sen ajatuksen, että miksi tavallinen kävelykin on tärkeää, kuntoilua ajatellen. Ja miksi hyötyliikuntaa kannattaa harrastaa.

Tavallaan kirja ei kyllä tuonnut mitään uutta tietoa, minkä jo ns tiesikin. Olisin kyllä myös voinut jättää lukemattakin, kun en todellakaan miellä kävelyä minkäänlaiseksi dieetiksi.

Kirja sisältää kohtuu paljon erilaisia ruokareseptejä sekä venytys ohjeita, joita kannattaa kokeilla.

Susittelen ensin keskustelemaan lääkärin kanssa, jos terveys on heikko tai on jotain muuta sellaista mikä mietityttää ym.

maanantai 30. lokakuuta 2017

Halloween 2017 tuli ja meni, niin kuinkas kävikään.

Halloween sitten tuli ja meni, niin ei kyllä tänäkään vuonna näkynyt meillä arjessa mitenkään sen ihmeellisemmin. Mitä nyt jotain askartelua tuli tehtyä lapsen kanssa. Ja tähän jäikin sitten ihan täysin.


Jonkinlaisia suunnitelmia ja ajatuksia olikin, kuten Halloween, vietämmekö jotenkin postauksessa vähän jo kirjoitin.

Toki sosiaalisesta mediasta (Facebook ja blogit) joitain kuvia ja juttuja sain lukea viikonlopun ja kyseisen viikon aikana sekä sen jälkeenkin. Ja toki mukava oli kuullakkin suunnitelmia sekä ihmisten fiilistelyä juhlista. Tähän olenkin nostanut joitain blogipostauksia, jotka on vastaan tulleet (Tummennettuna blogin nimi ja sitten linkki postaukseen.):
Halloweenista kun ei ole itsellä koskaan mitään perinnettä ollutkaan, niin sitä ei vain sitten osaa silleen edes juhliakkaan. Vaikka välillä mukamas hyviä ajatuksia tuleekin mieleen. Ja yleensä silloin, kun kyseiseen juhlaan on aikas paljon aikaa.

Sitähän ei tiedä, että miten on tulevaisuudessa tämän juhlan suhteen meillä. Jospa sitä yrittäisi sitten ensi vuonna jotain, mutta jo nyt vähän tuntuu siltä et saattaa mennä kuten nytkin. Toki ruoan puolesta tätä voisikin jotenkin hifistellä, täytyy vain rauhassa perehtyä, miettiä ja suunnitella.

sunnuntai 29. lokakuuta 2017

Läheisen kuolema voi olla itselle myös uuden elämän alku.!

Pari vuotta sitten kun menetin rakkaan veljeni itsemurhan takia, niin sen jälkeen todella ymmärsin yhden asian. Nauti elämästä nyt, eikä joskus myöhemmin.! Tätä olen pyrkinyt noudattamaan, kun asian todella oivalsin.


Elämä kun on ihan liian lyhyt valittamiseen, surkutteluun ja turhaan stressaamiseen. Näillä kun asiat ei todellakaan tule kuntoon, vaan niille on pyrittävä tekemään jotain vaikka kuinka tuntuisi ihan joltain muulta. Muutenkin olen huomannut sen, että asiat ei tapahdu itsekseen, vaan niihin on pyrittävä kaikin keinoin. Ja itse ne keinot on keksittävä.

Sillä hetkellä kun elämä on synkimmillään, niin toivoa on aina. Se vain odottaa pienen matkan päässä tullakseen löydetyksi elämään jälleen.

Läheisen ihmisen kuolemasta ei koskaan toivu täydellisesti, suru vain muuttaa muotoaan. Silti ei koskaan kannata jäädä pimeyteen suremaan, vaan pyrittävä kaikesta tuskasta huolimatta iloon ja elämään takaisin. Tuskin läheinen ihminen olisi sitä toivonut että suree lopunikänsä, vaan halunnut sen, että jatkaa elämää kaikesta huolimatta uusin silmin ja kokemuksin.

Vaikka elämä joskus koetteleekin rankalla kädellä, niin elämäntoivoa ei koskaan kannata heittää kaivoon. Kaikesta kyllä selviää, jos oikein haluaa.

lauantai 28. lokakuuta 2017

Kirjavinkki: 6/12


Kirjan nimi: 6/12
Kirjailija: Ilkka Remes
Julkaisu vuosi: 2006, toinen painos
Kustantaja: WSOY

Vasa tovereineen on päättänyt hyökätä Suomea vastaan, samalla vapauttaen sotarikoksista tuomitun serbieverstin suomalaisesta vankilasta, ja pakomatka alkaa.

Johanna Vahtera KRP:stä ja Antti Korpi TERA:sta joutuvat uransa vaikeimman haasteen eteen, kun päätyvät tutkimaan Vasan ja hänen kumppaneidensa toimia. 

Miten käykään Itsenäisyyspäivän juhlinnan, kun suunnitelma laitetaan toteutukseen. Saako Vasa kumppaneineen sen mitä aikoo, ja mitä tekeekään Johanna Vahtera ja Antti Korpi kun rikollisten suunnitelma paljastuu.

Onnistuukohan kansainvälinen yhteistyö kiireestä huolimatta. Antti Korpi ja Johanna Vahtera päätyvät tahoillaan itsenäisiin ratkaisuihin.

Yksittäisillä sanoilla kuvaten:
  • Jännittävä
  • Yllätyksellinen
  • Mielenkiintoinen
  • Kutkuttava
Kirja oli tuttua Ilkka Remeksen tyyliä. Vautia piisasi, ja käänteitä tapahtui tiuhaan. Hyvä että lukijana mukana pysyi.