perjantai 17. marraskuuta 2017

Kirjavinkki: Lumoava Kreikka


Kirjan nimi: Lumoava Kreikka
Kirjailija: Toivo Rapeli
Kustantaja: Arvi A. Karisto Oyn kirjapaino
Julkaisuvuosi: 1984, Hämeenlinna

Tunnetun maailmanmatkaajan 16. matkakirja.

Kahden viikon mittainen matka. Ateena, Akropolis, Delfoi, Meteora - matkaaja Toivo Rapeli kuvin, sanoin ja silmin Kreikan nykypäivää ja menneisyyttä.

Yksittäisillä sanoilla kuvaten:
  • Upea
  • Historiallinen
  • Erinlainen
  • Uskonnollinen
  • Matkailu
Vaikka kirjan julkistamisesta onkin reippaasti yli 30 vuotta, niin todella mielenkiinnolla tuli luettua. Itse kun en ole vielä kertaakaan Kreikassa käynyt, niin mielellään lukikin matkailijan omia kokemuksia ja näkemyksiä maasta.

Kirjassa kerrotaan hyvin myös ortodoksisesta kirkosta, unohtamatta evankelisluterilaista kirkkoa omalla tavalla. Historiaakin on samalla. Silti kirja tuntuu kaikesta huolimatta paljonkin hengelliseltä, kun uskonto on todella vahvasti teksteissä mukana.

Todella erinlainen matkakirja, mihin on tottunut nykypäivänä. Antaa sen ajan kuvauksen matkailusta.

Kaikesta huolimatta kirja oli miellyttävä lukukokemus.

sunnuntai 12. marraskuuta 2017

Läheisen ihmisen itsemurha vaikuttaa valtavasti meihin omaisiin.!

Itsemurha tuntuu musta edelleen jollain lailla olevan tabu, josta ei oikein haluta puhua julkisesti. Ja jos en nyt ihan väärin muista, niin vuosittain noin 1000 ihmistä tekee itsemurhan Suomessa.


Itse olen nyt tosiaan kaksi läheistä ihmistä menettänyt itsemurhan takia, ja surusta ei koskaan selviä täysin. Suru on vain muuttanut muotoaan ajan kanssa.

Omalta osaltani haluankin kertoa, että miten läheisen ihmisen itsemurha on vaikuttanut itseeni, ja miten olen asian kanssa jaksanut. Joten harvakseltaan asiasta tulen kirjoittamaankin.

Itse olen nyt kahdessakin eri postauksessa pintapuolisesti käsitellyt läheisen itsemurhaa.
Itse kerron ihan vain omasta kokemuksesta, miten olen asian kokenut. Sillä jokaisen suru on omanlainen, ja yhtä oikeaa tapaa surra ei ole. Jokainen suru on omanlainen, kokijansa näköinen. Siksi surijan surua ei pidä missään tilanteessa vähätellä.

Kaikkein parhaiten surun ymmärtää toinen saman kokenut ihminen.

sunnuntai 5. marraskuuta 2017

Aika jättänyt taakseen.!

Vuosien varrella on yksittäisi kuvia tullut otettua autioituneista taloista. Puhelin kuva löytöjä. Tosin yhden talon kohdalla en ole täysin varma, että onko asuttu vaiko ei.


Tässä talossa on aikanaan ollut ruokakauppa. Niin kauan kuin muistan, on aina ollut tyhjillään. Ja tiekin kulkee ihan nurkalta.


Päällisin puolin on kyllä todella hyvä kuntoinen, ja kerran olen tainnut auton nähdä pihalla mutta ihan varma en ole.

Jos joskus saisi mahdollisuuden pelastaa autioituvan talon liki mistä päin Suomea tahansa, niin mielelläni tarttuisin haasteeseen.

Autiotuvat ja -paikat vetävät puoleensa kuin magneetti. Vaikka välillä kuvien osalta mennään vuosia taakse päin, ja sitten on näitä joista kuvat on otettu liki vastikään. Mutta ei anneta sen häiritä, vaan nautitaan kuvien tuomasta fiiliksestä ym. Monesti kun sanotaan, että kuva(t) kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.

tiistai 31. lokakuuta 2017

Kirjavinkki: Kävelydieetti


Kirjan nimi: Kävelydieetti
Kirjoittaja: Les Snowdon ja Maggie Humphreys
Suomentaja: Johanna Heikkilä
Kustantaja: Tammi
Julkaisuvuosi: Alkuteos 1991, Suomeksi 1994

Kävely dieetti sopii kaikenikäsille ja -kuntoisille.

Yksittäisillä sanoilla kuvaten:
  • Kuntoilu
  • Ruokareseptejä
  • Venyttely
Kirja todella vahvistaa sen ajatuksen, että miksi tavallinen kävelykin on tärkeää, kuntoilua ajatellen. Ja miksi hyötyliikuntaa kannattaa harrastaa.

Tavallaan kirja ei kyllä tuonnut mitään uutta tietoa, minkä jo ns tiesikin. Olisin kyllä myös voinut jättää lukemattakin, kun en todellakaan miellä kävelyä minkäänlaiseksi dieetiksi.

Kirja sisältää kohtuu paljon erilaisia ruokareseptejä sekä venytys ohjeita, joita kannattaa kokeilla.

Susittelen ensin keskustelemaan lääkärin kanssa, jos terveys on heikko tai on jotain muuta sellaista mikä mietityttää ym.

maanantai 30. lokakuuta 2017

Halloween 2017 tuli ja meni, niin kuinkas kävikään.

Halloween sitten tuli ja meni, niin ei kyllä tänäkään vuonna näkynyt meillä arjessa mitenkään sen ihmeellisemmin. Mitä nyt jotain askartelua tuli tehtyä lapsen kanssa. Ja tähän jäikin sitten ihan täysin.


Jonkinlaisia suunnitelmia ja ajatuksia olikin, kuten Halloween, vietämmekö jotenkin postauksessa vähän jo kirjoitin.

Toki sosiaalisesta mediasta (Facebook ja blogit) joitain kuvia ja juttuja sain lukea viikonlopun ja kyseisen viikon aikana sekä sen jälkeenkin. Ja toki mukava oli kuullakkin suunnitelmia sekä ihmisten fiilistelyä juhlista. Tähän olenkin nostanut joitain blogipostauksia, jotka on vastaan tulleet (Tummennettuna blogin nimi ja sitten linkki postaukseen.):
Halloweenista kun ei ole itsellä koskaan mitään perinnettä ollutkaan, niin sitä ei vain sitten osaa silleen edes juhliakkaan. Vaikka välillä mukamas hyviä ajatuksia tuleekin mieleen. Ja yleensä silloin, kun kyseiseen juhlaan on aikas paljon aikaa.

Sitähän ei tiedä, että miten on tulevaisuudessa tämän juhlan suhteen meillä. Jospa sitä yrittäisi sitten ensi vuonna jotain, mutta jo nyt vähän tuntuu siltä et saattaa mennä kuten nytkin. Toki ruoan puolesta tätä voisikin jotenkin hifistellä, täytyy vain rauhassa perehtyä, miettiä ja suunnitella.

sunnuntai 29. lokakuuta 2017

Läheisen kuolema voi olla itselle myös uuden elämän alku.!

Pari vuotta sitten kun menetin rakkaan veljeni itsemurhan takia, niin sen jälkeen todella ymmärsin yhden asian. Nauti elämästä nyt, eikä joskus myöhemmin.! Tätä olen pyrkinyt noudattamaan, kun asian todella oivalsin.


Elämä kun on ihan liian lyhyt valittamiseen, surkutteluun ja turhaan stressaamiseen. Näillä kun asiat ei todellakaan tule kuntoon, vaan niille on pyrittävä tekemään jotain vaikka kuinka tuntuisi ihan joltain muulta. Muutenkin olen huomannut sen, että asiat ei tapahdu itsekseen, vaan niihin on pyrittävä kaikin keinoin. Ja itse ne keinot on keksittävä.

Sillä hetkellä kun elämä on synkimmillään, niin toivoa on aina. Se vain odottaa pienen matkan päässä tullakseen löydetyksi elämään jälleen.

Läheisen ihmisen kuolemasta ei koskaan toivu täydellisesti, suru vain muuttaa muotoaan. Silti ei koskaan kannata jäädä pimeyteen suremaan, vaan pyrittävä kaikesta tuskasta huolimatta iloon ja elämään takaisin. Tuskin läheinen ihminen olisi sitä toivonut että suree lopunikänsä, vaan halunnut sen, että jatkaa elämää kaikesta huolimatta uusin silmin ja kokemuksin.

Vaikka elämä joskus koetteleekin rankalla kädellä, niin elämäntoivoa ei koskaan kannata heittää kaivoon. Kaikesta kyllä selviää, jos oikein haluaa.

lauantai 28. lokakuuta 2017

Kirjavinkki: 6/12


Kirjan nimi: 6/12
Kirjailija: Ilkka Remes
Julkaisu vuosi: 2006, toinen painos
Kustantaja: WSOY

Vasa tovereineen on päättänyt hyökätä Suomea vastaan, samalla vapauttaen sotarikoksista tuomitun serbieverstin suomalaisesta vankilasta, ja pakomatka alkaa.

Johanna Vahtera KRP:stä ja Antti Korpi TERA:sta joutuvat uransa vaikeimman haasteen eteen, kun päätyvät tutkimaan Vasan ja hänen kumppaneidensa toimia. 

Miten käykään Itsenäisyyspäivän juhlinnan, kun suunnitelma laitetaan toteutukseen. Saako Vasa kumppaneineen sen mitä aikoo, ja mitä tekeekään Johanna Vahtera ja Antti Korpi kun rikollisten suunnitelma paljastuu.

Onnistuukohan kansainvälinen yhteistyö kiireestä huolimatta. Antti Korpi ja Johanna Vahtera päätyvät tahoillaan itsenäisiin ratkaisuihin.

Yksittäisillä sanoilla kuvaten:
  • Jännittävä
  • Yllätyksellinen
  • Mielenkiintoinen
  • Kutkuttava
Kirja oli tuttua Ilkka Remeksen tyyliä. Vautia piisasi, ja käänteitä tapahtui tiuhaan. Hyvä että lukijana mukana pysyi. 

perjantai 27. lokakuuta 2017

Matkailu on aina ollut intohimo.! Lapselle pystyy samalla opettamaan uusia asioita.


Viime vuosina olen sen todella ymmärtänyt, että matkailu on yksi lukuisista intohimoistani. Sitä kyllä mentäisiin enemmänkin, jos varallisuus vain antaisi myöten. Ja olenkin täällä blogin puolellakin jo tehnyt julkaisuja suunnitelmista, joita haluttaisiin nähdä ja kokea.

Lapsen kanssa on vasta kotimaassa lennetty muutamia kertoja lentokoneessa, opetellen että miten ollaan ja käyttäydytään ym. Vaikka juna onkin vielä se helpompi vaihtoehto kuin lentäminen, bussilla kulkemisen lisäksi. Kaikissa on ne hyvät ja huonot puolensa, kun omaa autoa ei ole.



Tällaisissa tilanteissa lapsi oppii kaikkein parhaiten, vaikka kuinka kotona kertoisi ja selittäisi asioita. Siksi tavallaan toivonkin myös kanssa matkustajilta edes pientä ymmärrystä, että lapsi on tilanteessa myös oppimassa asioita. Eikä vain ole muiden kiusaksi ja harmiksi. Silti kyllä ymmärrän hyvinkin asian muutkin laidat, huomiot ym.

Itselläni(meillä) onneksi lapsi on jo oppinut erittäin hyvin matkustamaan pitkää matkaa. Joten sen puolesta jo tiedän hyvin, miten oma lapseni suhtautuu ja käyttäytyy terminaaleissa ja matkoilla.

Matkailu todella kannattaa lapsen kanssa. Samalla kun todella saattaa itsekkin nähdä asioita uusin silmin.


Se mitä minä(me) reissataan lapsen kanssa, niin yleensä matkat on suunniteltu lapsen mielenkiinnon kautta. Samalla toki itsekkin näkee asian uudella tavalla, ja mitä ei välttämättä muuten olisi ehkä huomannutkaan.

Matkailu(kertomukset) tunnisteen alta pääsee lukemaan suunnitelmiani, ja myös yhteenvetoja ym meidän matkoista. Jos matkailu ylipäätänsä kiinnostaa. Tietenkin aihetta käsitellään yhden tai useamman eri tunnisteen alla.

torstai 26. lokakuuta 2017

Paino on tippunut 2 kk aikana.!

Viimeisen kahden kuukauden aikana on ollut ihana huomata, että painoa on tippunut kaiken kaikkiaan 7.5 kiloa.

Fatsecret sovelluksessa on se hyvä ominaisuus, että painonseurannassa on alla oleva graafinen esitys edistymisestä.


Mitään sen ihmeellisempää muutosta en ole tehnyt. Ruoka on samanlaista kuin ennenkin ja hyötyliikuntaa kyllä tulee eri muodoissa.

Tietenkin tähän kahteen kuukauteen mahtuu suuria asioita jotka on saattaneet vaikuttaa siihen, että ruoka ei vain ole samalla tavalla maistunut kuin ennen. Tavallaan se onkin hyvä, että on tullut syötyä pienempiä annoksia. Ja ei sitten olekkaan enää kaivannut yhtään enempää.

Pienillä asioilla ja askeleilla pääsee musta parempiin tuloksiin, kuin jotain tiettyä dieettiä noudattamalla. Mutta kaikille ei sovi kaikki, ja jokaisella toimii se oma juttu tässäkin asiassa.

keskiviikko 25. lokakuuta 2017

Vihdoin jälleen kummikirjeet matkaan. Lapsenikin oppii tästä myös uutta.

Pitkästä aikaa sain jälleen kummallekkin kummilapselleni Ruthille ja Makaralle kummikirjeet kirjoitettua ja postitettua. Kirjeiden mukana lähti myös valokuvia, tarroja sekä kiiltokuvia.


Kummaltakin kummilapseltani olen saanut postia, johon on mukava itse vastailla kaikessa rauhassa. Miettyä tulee että mistä kirjoittaisin ja mitä kirjeen mukana mahdollisesti laittaisin mukaan. Tarkat kun on säännöt, että minkä kokoinen kirje saa olla.

Aika näyttää, että mitä kaikkea itse tuleekaan lähetettyä kummilapsille, muuta kuin kirjeitä ja kuvia. Tarkoitus olisikin jossain vaiheessa jotain heille ommella, mutta vielä en ole saanut mitään aikaiseksi. Toki kyniä, vihkoja, värityskirjoja ym voisi jossain vaiheessa katsoa. Varsinkin värityskirjojen osalta pitäisi olla englannin kielisiä taikka vain kuvia. Mutta eiköhän näitäkin jostain tule löydetyksi. Jos nyt joku sattuu tietämään, että missä myydään (kivijalka kauppa taikka netissä), niin saa vihjaista. :)

Se on vain niin ihana fiilis, kun tietää maailmalla kaksi lasta olevan, joiden elämää pystyn kummiudellani auttamaan, unohtamatta heidän yhteisöään joka myös saa monia eri apuja. Ja kirjeet jotka kulkevat puolin ja toisin ovat aina yhtä odotettuja. Kummius on antanut itselleni ihan valtavasti jo nyt, noin puolen vuoden aikana.

Kummilapseni on Keniasta ja Kambodzasta. Tarkoituksella halusin eri maista. Kiinnostus näitä maita kohtaan on noussut. Uutisiakin kuuntelee ihan eri tavalla nykyään.

Tällä kummiudella pystyn vielä paremmin omalle lapsellenikin opettamaan, että kaikilla ei ole samanlaiset lähtökohdat kuin meillä täällä Suomessa. Sekä sen, että minkälaista elämää on muualla jossa kulttuurikin on ihan erinlainen. Joten oppimista tapahtuu puolin ja toisin, erinlaisesta kulttuurista ja elämästä.

tiistai 24. lokakuuta 2017

Onko lapsiluku pienessä perheessäni jo täynnä.!? Ajatuksia myös vanhemmuudesta.

Silloin tällöin joskus tulee blogeista luettua (sekä muusta mediasta), että onko perheen lapsiluku jo täynnä. Jokaisella perheellähän on oma lapsiluku joka sopii kaikkein parhaiten. (En edes halua kiistellä aiheesta.) Joillekkin sopii 1,2,3 taikka useampi lapsi.

Itselläni on tällä hetkellä vain yksi lapsi, ja olen täysin tyytyväinen. Yhdenkin lapsen kanssa on aika ajoin/joskus ne omat haasteensa. Mutta yleensä aina helpostikkin asioista selviää, oli ne mitä tahansa.

Tietenkin sitä on miettinyt, että olisihan se kiva jos olisi toinenkin lapsi. Jos joskus satun vielä saamaan pojan, niin kutsuma nimi on jo tiedossa. :) Sopisi hyvin ensimmäisen lapseni nimen kanssa hyvin yhteen. Lapsi on tullakseen, jos niikseen on.

Mutta olen kyllä järkeillyt ja pohtinut, että en välttämättä enää jaksaisi vauva arkea, kun esikoinenkin on jo ns isopieni lapsi. Väkisin en lisää lapsia tee. Monesti kun olen vain huomannut, että yhden lapsen kanssa on niin paljon helpompaa. Varsinkin kun ollaan kaikesta huolimatta suht meneviä.

Tämäkin on vain sellainen aihe, jota jää välillä pohtimaan. Ja hattua nostan suurperheen vanhemmille sekä muillekkin.


Vanhemmuus jo yhden lapsen vanhempana on paljonkin opettanut itselleni asioita. Asioita on tehty järjellä, tunteella ja uskottu vanhempia ihmisiä joilla on paljon kokemusta lapsista. Vaikka asioista saatankin olla eri mieltä.

Päivääkään en silti vaihtaisi vanhemmuudesta pois. Mä olen hyvä äiti lapselleni, vaikka virheitä tekisinkin. Asioita kun ei voi muuten oppia.

maanantai 23. lokakuuta 2017

Syyslomavko pohjoisessa.!

Syyslomaviikko 42 tuli melkein kokonaan vietettyä meidän pohjoisen kodissa.


Mitään ihmeellistä ei nyt tullutkaan tehtyä, kun ajatukset oli aika murheelliset. Kuten Kun elämä yllättää läheisen kuolemalla postauksessa jo kerroinkin.

Vähän haravointia pihalla, mutta totesinkin ettei vielä hirveästi kannata kun puissa vielä jonkin verran lehtiä on.

Toki tuli viimeiset perunat nostettua maasta ylös. Itse kasvatettuna on aina parempia.

Välillä tulee ihmisiä muistettua kortilla, kun reissataan. Joten tälläkin kertaa parikin ihmistä sai meiltä kortin, pienten kuulumisten kera.

Käytiin sitä myös vähän metsässäkin fiilistelemässä. Pohjois-Suomen kaunista luontoa postauksen pääset lukemaan oheisen linkin kautta.

Tärkeintä nyt olikin vain yhdessä oleminen ja kuunteleminen puolin ja toisin.

Kyllä sitä kaikesta huolimatta jäi miettimään elämän merkitystä, ja mitä sitä haluaakaan elämältä ihan oikeasti. Elämästä on vain nautittava nyt kaikin tavoin, kun koskaan ei voi tietää mitä tapahtuu.

Vaikka reissu tehtiinkin surullisissa tunnelmissa, niin kyllä sitä uusiakin ideoita sai. Ainakin matkailun osalta. Vain aika näyttää että miten tuleekaan toteutumaan.

sunnuntai 22. lokakuuta 2017

Miten meillä meneekään, kaikesta huolimatta.!!!

Lokakuu on tänä vuonna ollutkin henkisesti rankempi, kuin edeltävinä vuosina. Suruviestin saaminen ja Vuosipäivä rakkaan pois menosta sattuivat tänä vuonna samalle kuukaudelle.

En kyllä olisi missään vaiheessa uskonut, että kuinka paljon sitä joutuukaan kestämään surua, kun lähipiiristä lähtee ihmisiä ajasta iäisyyteen, liki vuosittain joku. Melkein kahdeksan vuoden aikana olen saattanut hautaan 7 ihmistä, jotka ovat kuuluneet lähipiiriin. (Tähän väkimäärään kuuluu 2 eri suvun hautajaiset yhteensä.)

Mutta kaikesta huolimatta sitä on selvitty, ja elämä on jatkunut.


Talvikin on alkanut toden teolla tehdä tuloaan, ja talvivaatteiden hankinta on edelleen tekemättä. Nyt vain täytyy saada itseään niskasta kiinni, että saisi ostettua tarvittavat vaatteet. Vaikka talouspuoli on edelleen yhtä heikko, kuten on ollut jo keväästä lähtien. Mutta kyllä rahat tulee jostain silti räävittyä kasaan.

Miten sitä taas tottuukaan tähän kylmyyteen ja pimeyteen. Onneksi kesä on aikanaan taas tulossa, ja joulukin alkaa olemaan kohta nurkan takana. Joulu postauksiani pääsee lukemaan ko linkin kautta. Mitä lähemmäksi joulua mennään, niin todennäköisesti aiheesta tulen enemmän kirjoittamaankin. Vaikka vielä nyt joulusta on vain yksi postaus julkaistuna. Lisää kyllä tulee, kun oon joulu ihminen. :)


Viime aikoina on tosiaan jälleen tullut monesti itsekseen todettua, että onneksi lapsen tähden arjen on pyörittävä. Tuli elämässä vastaan sitten mitä tahansa. Surusta ja murheesta huolimatta on ollut myös paljon ilon ja onnen hetkiäkin elämässä.

Syyslomaviikkokin tuli vietettyä meidän Pohjoisen kodissa, ja omanlainen postaus vkosta onkin tulossa. :)

Kaikesta huolimatta meillä asiat rullaavat omalla painollaan eteenpäin, ja elämästä pyritään nauttimaan parhaan kykymme mukaan.


Erinlaisia postaus ideoitakin on syntynyt luonnos versioihin ihan kivasti, joten lukemista on tiedossa jatkossakin. Jotkin postausideat on omalla tavallansa murheellisia ja ikäviä, mutta toki löytyy myös iloisempiakin aiheita.

Vaikka elämä joskus näyttääkin raadollisen puolensa, niin aina on myös niitä ihaniakin asioita, jotka tuovat mielihyvää ja positiivisuutta elämään.

Elämä meillä on tosiaan vuosien aikana ollut vuoristorataa, mutta onneksi jollain lailla on löytynyt kultainen keskitie. Blogillani todella haluan kertoa sen, että kaikesta murheesta ja ilosta huolimatta elämä jatkuu. Vaikka toisinaan tuntuisikin erittäin pahalta henkisesti. Toiveena onkin, että lukijana viihdyt matkassamme, ja näet elämää meidän silmin ja sanoin kuin asioita koemme.

lauantai 21. lokakuuta 2017

2 vuotta on kulunut lähdöstäsi.!!!


Päivälleen 2 vuotta on kulunut lähdöstäsi, ja kaiken muistan kuin eilisen. Suru ja kaipaus on edelleen läsnä, vaikka onkin muuttanut muotoaan.

Koskaan emme olisi halunneet sinua menettää. Olit tuki ja turva silloin kun tarve oli suurin.

Muutaman kerran vuodessa viemme kynttilän hautausmaalle, muistoasi kunnioittaen. Mielessä olet usein.

Koskaan en tule saamaan vastausta, että miksi päädyit itsemurhaan. Miksi et koskaan kertonut, että kaikki ei ole hyvin. Apua ja tukea olisit varmana saanut, jos vain olisit pyytänyt.

Tulemme aina kaipaamaan sinua paljon rakas veli ja eno.!! <3 Ikävä ja kaipaus pysyy ainiaan.

perjantai 20. lokakuuta 2017

Pohjois-Suomen kaunista luontoa.!

Pohjois-Suomen kaunista luontoa, joka aina ilahduttaa kauneudellaan. Ja nyt onneksi keli suosi hyvin, vaikka tuuli olikin kylmä. Mutta se ei haitannut ollenkaan.

Tässä postauksessa annan kuvien puhua puolestaan.










torstai 19. lokakuuta 2017

Kirjavinkki: Eva Ryker-Kohtalona Titanic


Kirjan nimi: Eva Ryker-Kohtalona Titanic
Kirjoittanut: Donald A. Stanwood
Suomentaja: Matti Kannosto
Kustantaja: Arvo A. Karisto Oy:n kirjapaino, Hämeenlinna 1981

Timantinkova trilleri. Kaikkinielevä hyökyaalto nostaa Titanicin kauhunyön tapahtumien myrskyn silmiemme eteen. Mitä todella tapahtui? Meri oli heidän kohtalonsa. Ja se säilyttää ikuisesti salaisuutensa. Tai niin ainakin luulimme.

Outoja kuolemia ilmaantuu tiheään, ja toimittaja/kirjailija Norman Hall saa tehtäväkseen kirjoittaa uudenlaisen artikkelin Titanicista.

Tutkiessaan Titanicin historiaa kaikin tavoin herra Hall joutuu matkustamaan maailmaa ympäri, sekä kutsuttuna lähtemään sukellus matkalle Titanicin hylylle. Palatessa alukselta helikopteri onnettomuus muuttaa asioiden kulkua. Artikkelin tekoa joudutaan muuttamaan, ja ensimmäinen osa julkistamaan ei niin täydellisenä kuin Hall haluaisi.

Miksi Titanic kietoutuu niin kovin Eva Rykerin menneisyyteen, että hänen vanha ja sairas isänsä herra William Ryker haluaa vielä tutkia Titanicin uppoamista.

Mitä lähemmäksi totuutta Hall pääsee, sen oudommaksi asiat muuttuvat ennen kuin totuus valkenee. Ja miten käykään juonittelevan pariskunnan, joka lopulta kytkeytyy monin tavoin Rykereihin.

Yksittäisillä sanoilla kuvaten:
  • Jännittävä
  • Tapahtumarikas
  • Trilleri
  • Mielenkiintoinen
Kirja oli todella koukuttava ja mukaansa tempaava alusta loppuun. Toimintaa ja tapahtumia piisasi paljon, ja juoni meni luontevasti eteenpäin.

Titanicin tarinan tuntien kirja oli jo senkin suhteen mielenkiintoinen kaikin tavoin, vaikka on vain tarina.

Kirja oli yksi mielenkiintoisimmista kirjoista, joita on tullut luettua vuosien aikana.

keskiviikko 18. lokakuuta 2017

Tyhjä, mutta ulkoisesti suht ok kuntoinen talo.!

Tätä taloa onkin jo vuosien aikana useasti tullut katseltua. 1990-luvulla ainakin oli vielä asuttu, juoppojen toimesta. Kunnan päätöksellä vuosituhannen vaihteessa jäi tyhjilleen. 90-luvulla ainakin koululaiset ns pelkäsi tätä, ja tietääkseni monesti myös kuntaankin oli ilmoitettu asiasta.


Päällisin puolin näyttää suht ok kuntoiselta, mutta mitään varmuutta ei tietenkään itselläni ole. Ainakin yksi ikkuna on rikottu ja sisällä onkin aikamoiset tavara röykkiöt.



Talo tiluksineen on kyllä ihanasti peltojen ympäröimä, joka luo sen oman taikansa koko paikkaan.


Riippuen talon rakenteellisesta kunnosta, niin tästä voisi kyllä saada vielä kauniin ja asutun talon.

maanantai 16. lokakuuta 2017

Junalla matkustaen.!

Viimeisen noin 4 vuoden aikana on tullut todella usein matkustettua lapsen kanssa junalla Suomen rajojen sisäpuolella. Yleensä mennäänkin pitkää matkaa.

Matkaeväät tuleekin ostettua pääsääntöisesti kaupasta, ja kyllä käymme myös junan ravintolavaunussakin fiilistelemässä jätskillä/kahvilla ym. Toki kotoolta otetaan tarvittaessa jotain evästä mukaan, jos on sopivaa.

Aika ajoin saankin kuulla ihmetteleviä kysymyksiä, että miten uskallan mennä ja tulla pienen lapsen kanssa.!? Vastaus onkin erittäin simppeli. Tää on meille täysin normaalia ja liikutaan suht useinkin, niin en pelkää ollenkaan. Ja lapsi on kyllä todella tottunut matkustamiseen, kun on vain ottanut mukaan ja mennyt.


Paljon onkin vielä tässä vaiheessa ihmeteltävää ja nähtävää, kun lapsen liikkuu. Asioita näkee itsekkin ihan uusin silmin. :)

Haikeana välillä katselee tyhjiksi jäänneitä rautatieasemia, ainakin pienemmillä paikkakunnilla.


Näissä rakennuksissa on se omanlainen tunnelma ja historiansa, joka vetää puoleensa. Varsinkin jos rakennus on aikanaan tehty puusta.


VR:n nettisivujen kautta on todella helppo varata liput. Ja tietenkin se kannattaa liittyä veturilaiseksi. Tosin aika ajoin kyllä tuntuu siltä että hinnat on nousseet, eivätkä laskeneet.

Kaikesta huolimatta junamatkailua suosittelen kaikille. Sekin jo riittää, että menee kaupungista toiseen junalla. Ottaa rennon ja lepposan mielen matkalle ja vain nauttii.

Sen voin myös todeta tässä, että meillä ainakin pidemmän päälle tulee halvemmaksi liikkua julkisilla, kuin pitää omaa autoa. Vaikka autosta olisi ne omat hyötynsä.

lauantai 14. lokakuuta 2017

Halloween, vietämmeko jotenkin.!? Ajatuksia ihan yleisesti, ja kaikki on auki vielä.!


Muutaman vuoden olen nyt ajatellut, jos ihan kotona lapsen kanssa ns juhlistaisi Halloweenia jollain lailla. Mutta yleensä tässä on käynytkin niin, että päivä ei mitenkään eroa tavallisesta päivästä.

Jos ei muuten, niin ainakin ruoan suhteen vois olla jotain erilaista kuin tavallisesti. Koristeina vois vaan olma kynttilöitä ja lapsen tekemiä koristeita, jotka ainakin itselleni riittäisi hyvinkin.

Nyt olisi kyllä kiva jotenkin tehdä kyseisestä päivstä jollain lailla erilainen. Yhteinen perinne ja tapa, joka toivon mukaan jatkuisii vuosia.


Lisää pääset lukemaann Tästä Wikipedian jutusta.

Mitähän erilaista ruokaa tekisi, joka maistuisi lapsellekkin. Ei liian pelottavaa, mutta kumminkin Halloweeniin sopivaa. Ruoan suhteen ainakin itselläni ei tule mitään erikoista mieleen.

perjantai 13. lokakuuta 2017

Kirjavinkki: Nisar, muslimista kristityksi


Kirjan nimi: Nisar muslimista kristityksi
Kirjailija: Jouko Marttinen
Kustantaja: Kirjapaja/WSOY

Nisar on vanhan immaamisuvun poika ja opetusperinteen jatkaja.

Perinnettä jatkaessa, Nisar lähtee opiskelemaan immaamiksi. Tämä myös toteutuu, ja hoitaa tehtäväänsä niin kuin kuuluukin. Rakkaus, köyhyys ym näkyy elämässä monin tavoin.

Kun Nisar saa raamatun käteensä ja yöllinen uni muistuu mieleen, niin Nisar saa tutkia sisintänsä. Ja tämän myötä myös kääntyy kristityksi.

Yksittäisillä sanoilla kuvaten:
  • Uskonnollinen
  • Erinlainen
  • Elämänkerta
Koin kirjan enemmänkin elämänkerraksi, kun muslimi haluaa kääntyä kristityksi. Ja muutenkin jäi epämääräinen fiilis koko kirjasta.

torstai 12. lokakuuta 2017

World vision lehti 2017. Uusimpia kuulumisia lehden muodossa, ja kirjeet kulkee hitaasti mutta varmasti.!



Keskiviikkona (11.10.17) oli todella mukava löytää World visionin uusin lehti laatikosta. Samalla sai lukea hyvin uusimpia kuulumisia kummien avustuskohteista, ja muutenkin ajankohtaista tietoa.

Itse olen keväästä lähtien ollut kummina, ja henkinen fiilis on uskomaton, kun tietää maailmalla olevan kaksi lasta joita pystyn auttamaan. Toki apua samalla saa lapsen yhteisö kaikin tavoin. Tiedän, että pienelläkin kummimaksulla pystyn auttamaan.

Päätös ryhtyä kumminsi syntyi monen vuoden kuluessa, ja tänä keväänä sitten lähdin mukaan. World Visionin olen kaikin tavoin kokenut luotettavimmaksi, kuten olen aikaisemminkin todennut.

Itse pitäisi nyt saada aikaiseksi kirjoitettua kummallekkin kummilapselleni kirje, ja katsoa et laitanko kirjeisen mukaan jotain muutakin menemään. Kuvia toki tulee lähtemään aina kun on.

keskiviikko 11. lokakuuta 2017

Syksyinen luonto.!

Syksyn tullen luonto on vain niin ihanan kaunis omalla tavalla.




Omalla tavalla ihmettelyä, fiilistelyä ja haikeutta. Joka päivä huomioi syksyn etenemisen. Aurinkoiset syyspäivät on kauniita ja ruskakin kait yrittää hiljalleen eteläsuomeen tulla tai on jo tullutkin, ja on kyllä ihan erilainen kuin Lapissa.



Silti ihan liian pian alkaa lehdet tippumaan puista, ja syyssateet kestää kauan. Tai ainakin siltä se tuntuu.