perjantai 1. syyskuuta 2017

Pieni ja vaatimaton puutarhani. Iloa silti tuo.! Sekä mietteitäni puutarhavuodesta 2017.

Pieni ja vaatimaton puutarhani, josta on silti iloa paljonkin. Pieni katsaus kuluneen kesän kukkaloistoon 2017.

Kuluneella kesällä puutarhan hoito jäi kyllä kohtuu pahasti retuperälle. Vaikka koko kesän olikin kaunista kukkaloistoa.

Punaisen eri sävyt onkin oma suosikkini väreissä. Ja nämä kesäkukat toikin piristystä puutarhaan.



Vaikka istutettujen kesäkukkien kohdalla kävikin vähän hullusti. Osa kukista pääsi kuivahtamaan todella pahasti, jonka johdosta sitten piti heittää pois.


Ja ihaninta puutarhassa olikin se, kun Alppiruusu jälleen kukki kauniisti juhannusviikolla.


Postaukseni pääset lukemaan Tästä. Näinkin pienestä asiasta voi olla jo todella iloinen.


Luonnon kiviin olen todellakin tykästynyt, ja sen kyllä puutarhassani huomaakin. Kivillä on tullut reunustettua kukkapenkit, sekä innostuin katajan/tuijan juureen laittamaan lisää.


Kivet tuo ainakin omanlaista selkeyttä ja edes vähän erinlaista pintaa ja muotoa pihaan.




Itseni kohdalla olen huomannut, että nautin puutarhan hoidosta. Vaikka nyt ei tullutkaan niin paljoa puuhailtua puutarhassani, mitä oikeasti olisin halunnut.

Mitä ensi vuosi näyttääkään pihalla, niin sen näkee sitten. Ainakin suunnitelmia on, mutta vain aika näyttää että mitä tulee.

2 kommenttia:

  1. Kaunista kukintaa. Puutarha on siitä ihana, että se kehittyy koko ajan. Vuosien varrella otettuja kuvia on hauska vertailla nykytilanteeseen ja nähdä muutokset. Hedelmäpuut ja pensaat kasvavat vaikka et tekisi yhtään mitään. Kaunista syksyä. ps. blogissani on kiva arvonta. Lämpimästi tervetuloa mukaan.
    Terkuin Katja https://paleredrose.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi. Täytyykin käydä kurkkimassa blogiasi. :)

      Poista